Itsetunnon ja itsekäsityksen merkitys mielenterveydelle

Itsetunnon ja itsekäsityksen välinen ero ovat tärkeitä eroja mielenterveyden suhteen. Vaikka monet ihmiset pitävät näillä termeillä samaa merkitystä, ne ovat itse asiassa melko erilaisia ​​​​psykologisia käsitteitä.

Itsekäsitys paljastaa sen, kuinka näemme itsemme, ja sisältää monia uskomuksiamme ja mielipiteitämme itsestämme yksilöinä. Itsetunto liittyy siihen, kuinka tunnemme itsemme ja arvomme yksilöinä, ja se voi olla joko negatiivista tai positiivista. Ihmiset, joilla on korkeampi itsetunto, ovat todennäköisemmin itsevarmempia ja kokevat paremman hyvinvoinnin.

Eri filosofit ja psykologit ovat määritelleet nämä käsitteet ajan myötä. Käsityksemme itsetunnosta ja sen tärkeydestä mielenterveydellemme tukevat paljon sitä, miten päätämme kohdella lapsia nuoresta iästä lähtien – tavoitteenamme on juurruttaa heihin parempi positiivinen itsetunto.

Vaikka itsekäsitys ei ole yhtä laajalti tunnettu kuin itsetunto, se on tärkeä käsite, josta psykologit ja terapeutit usein keskustelevat ja ajattelevat. Alla tutkimme näitä kahta käsitettä yksityiskohtaisemmin – tarjoamme selkeyden itsekäsityksestä ja historian siitä, miten itsetunto käsitteenä syntyi.

Miksi itsetunto ja itsetunto ovat tärkeitä?

Mielenterveytemme riippuu hyvästä itsekäsityksestä sekä korkeasta itsetunnosta. Itsekäsityksemme ja itsetuntomme ovat tärkeitä tekijöitä, jotka vaikuttavat siihen, miten suhtaudumme muihin ihmisiin, kommunikoimme ja olemme vuorovaikutuksessa muiden kanssa sekä käsittelemme erilaisia ​​elämäntilanteita.

Positiivisen itsekäsityksen ja korkean itsetunnon – ja parantuneesta mielenterveydestä nauttimisen – välillä on yhteys. Itsekäsitys ja itsetunto vaikuttavat myös suhteihimme muihin ja jopa uramme menestykseen.

Ihmiset, jotka kärsivät huonosta itsetunnosta ja alhainen itsetunto voi olla alttiimpi masennukselle ja monille muille mielenterveysongelmille.

Itsekäsityksen ja itsetunnon erot

Itsekäsityksen ja itsetunnon ymmärtämiseksi voi olla hyödyllistä tarkastella, miten nämä kaksi termiä eroavat toisistaan.

Pohjimmiltaan itsekäsityksellä on enemmän tekemistä sen kanssa, miten ajattelemme itsestämme, mikä voi perustua kokemuksiimme, joita olemme saaneet elämässämme ja mihin uskomuksiinmme on.

Itsetunto liittyy enemmän siihen, kuinka arvostamme ja näemme itsemme, mikä voi muuttua ja siihen voi vaikuttaa ajan myötä.

Alla on joitain keskeisiä eroja itsekäsityksen ja itsetunnon välillä niiden määritelmän, historian, psykologian teorioiden ja vaikuttavien tekijöiden perusteella.

Itsekäsityksen määritelmä vs. itsetunto

Itsekäsitys muodostuu uskomuksistamme itsestämme ja kyvyistämme ja luonteenpiirteistämme. Jos esimerkiksi tunnet olevasi hyvä ihminen, hyvä urheilija tai ekstrovertti – ne ovat kaikki osa itsekäsitystäsi.

Itsetunto muodostuu sen mukaan, miltä sinusta tuntuu. Sinun itsetuntoa voi parantaa ja se voi myös parantaa itsekäsitystäsi. Voit paljastaa itsetuntosi kysymällä kuinka paljon pidän itsestäni?.

Itsekäsityksen teoria vs. itsetunto

Filosofit ja psykologit kehittivät ja määrittelivät molemmat termit ajan myötä.

Mikä on huijarisyndrooma psykologiassa

Rene Descartes oli yksi ensimmäisistä, jotka keskustelivat itsekäsityksestä ja minäkäsityksestä, joka oli myöhemmin Sigmund Freudin työn painopiste. Carl Rogers ehdotti myös minäkäsitteen teoriaa, joka näkee sen käsittävän minäkuvan, ihanteellisen minän ja itsearvon.

Itsetunnon käsite oli ensimmäinen teoretisoi William James ja myöhemmin eri ajattelijoiden humanistiset ideat vaikuttivat siihen. Yksi tunnetuimmista itsetuntoteorioista on peräisin Abraham Maslowilta.

William James näki itsetunnon koostuvan tunteistasi onnistumisista ja odotuksista, kun taas Nathaniel Branden erosi teoreettisesta käsityksestään itsetunnosta – näki sen käsittävän itsetehokkuuden ja itsekunnioituksen.

Itsekäsitykseen ja itsetuntoon vaikuttavat tekijät

Erilaiset psykologian filosofiat ehdottavat erilaisia ​​tekijöitä, jotka vaikuttavat ihmisen itsekäsitykseen tai itsetuntoon. Yleisesti ajatellaan, että itsekäsitys vaikuttaa geneettisestä ja biologisesta rakenteestamme – sekä ympäristöstämme ja kokemuksistamme.

Itsetuntoon uskotaan vaikuttavan samojen tekijöiden – ja Carl Rogersin kaltaiset ajattelijat yhdistävät sen myös siihen, että he ovat vaikuttaneet omasta minäkäsityksestään ja liittyvät siihen (ja siihen, että heillä on yhtenevä itsetunto, joka vastaa itsetuntoamme).

Rogers uskoo myös, että pystyt toteuttamaan itsesi, kun ihanneminäsi vastaa (tai on yhteneväinen) minäkuvasi tai todellisen käyttäytymisen kanssa.

Itsekäsitys vs. itsetunto

Itsekäsityksen ja itsetunnon ero on tärkeä, vaikkakin hienovarainen. Alla tarkastellaan tarkemmin itsekäsityksen määritelmää ja itsetunnon määritelmää. Tämä sisältää psykologian käsitteitä, kuten ihanteellinen minä, itsearvo, ego ja minäkuva.

Itsekäsitys – kuka minä olen?

Jos kysyt itseltäsi Kuka minä olen?, alat purkaa omaa itsekäsitystäsi.

Itsekäsitys sisältää uskomuksesi ja mielipiteesi asioista itsestäsi, kuten miltä näytät, kansallisuutesi, käyttäytymisesi, persoonallisuutesi, sukupuolierosi sekä vahvuutesi ja heikkoutesi. Siksi minäkäsityksen sanotaan usein koostuvan sosiaalisesta identiteetistäsi ja henkilökohtaisesta identiteetistäsi, jotka perustuvat kokemuksiisi maailmassa ja palautteeseen, jonka saat vuorovaikutuksessa muiden kanssa.

Maailmankuulu filosofi Rene Descartes, joka oli kuuluisa filosofisista moraalia ja etiikkaa koskevista teoksistaan, oli yksi ensimmäisistä, joka yhdisti olemassaolomme ja käsityksemme itsestämme .

Hänen akateemiset minäkäsiteteoriansa johtivat tietä Sigmund Freudin itsekäsitteen käsitteeseen liittyvälle työlle. Freud jatkoi egon ja muiden psykologisten käsitteiden määrittelyä ja loi joitain tunnetuimmista persoonallisuusteorioista.

Viimeksi Carl Rogers julisti persoonallisuuden itsekäsitysteoria . Rogers, joka oli osa humanistista persoonallisuuden kehittämisen koulukuntaa, näki minäkäsityksen koostuvan kolmesta erillisestä osasta: minäkuvasta, ihanteellisesta minästä ja itsearvosta (tunnetaan myös nimellä itsetunto).

Itsekäsityksen uskotaan kehittyvän jatkuvasti ja siihen vaikuttavat monet erilaiset tekijät. Vaikka näistä tekijöistä on jonkin verran erimielisyyttä, useimmat teoreetikot ovat samaa mieltä itsekäsitykseen vaikuttavista biologisista ja ympäristötekijöistä.

määrittele itsekäsitys

Carl Rogers uskoo, että ihmisillä, joilla on terve minäkäsitys, on positiivinen (tai yhteneväinen) minäkuva ja ihanteellinen minä. Tämä yhteensopivuus antaa tietä positiiviselle itsetunnolle tai itsearvolle. Rogers uskoo, että kun tämä kongruenssi on olemassa, ihmiset voivat olla täysin toimivia yksilöitä.

Itsetunto – mikä on minun arvoni?

Itsetunto on tapa, jolla koemme oman arvomme yksilöinä. Hyvin periaatteessa kyse on siitä, kuinka paljon tunnemme pitävän itsestämme.

Ihmiset, joilla on positiivinen itsetunto ja näkemys itsestään, ovat tyypillisesti ihmisiä, joilla on hyvä itsetunto ja itseluottamus. Toisaalta ihmiset, joilla on negatiivinen itsetunto ja heikon itsearvon tunne, kamppailevat usein itseluottamuksensa kanssa.

William James oli yksi ensimmäisistä, joka käsitteli termin itsetunto. Hänen käsityksensä itsetunnosta katsoi, että korkeampi itsetunto liittyy siihen, että hänellä on enemmän menestystä kuin odotuksia.

Myöhemmin konseptiin vaikuttivat enemmän Carl Rogers ja muut humanistit, ja Abraham Maslowin teorian mukaan jokainen tarvitsee itsetuntoa. Tämä moderni konsepti on otettu käyttöön ympäri maailmaa, ja nyt painotetaan sen varmistamista, että jokainen pystyy ja rohkaisee kehittämään korkeaa itsetuntoa varhaisesta lapsuudesta lähtien.

Nathaniel Brandenin vivahteikas lähestymistapa itsetunnon käsitteeseen oli nähdä se käsittävän sekä itsetehokkuuden (eli kuinka varma olet kykyjesi suhteen) että itsekunnioituksen (kuinka paljon tunnet ansaitsevasi olla onnellinen, vastaanottaa rakkautta, ja saavuttaa suuria asioita jne.).

Aivan kuten itsekäsityksen käsitteeseen vaikuttavat ulkopuoliset tekijät, niin itsetuntoon uskotaan vaikuttavan biologiset ja ympäristötekijät. Ja aivan kuten itsetuntoon vaikuttaa itsetunto, niin myös itsetunto voi vaikuttaa itsetuntoon.

Lisää itsetuntoa ja paranna itsetuntoa

Ajan myötä käsityksemme itsestämme voi kehittyä ja muuttua elämästä kokemiemme kokemusten ja suhteemme perusteella ihmisiin ja ympäristöömme. Samoin itsetuntoa voi parantaa tai muuttunut ajan myötä. Terapia on usein ratkaisu monille henkilöille, jotka haluavat parantaa itsetuntoaan ja itsetuntoaan.

Jos haluat terveen itsetunnon ja olet kiinnostunut tavoista parantaa sitä, on monia resursseja, joihin voit luottaa. Yleensä tämä sisältää positiivisten askelten ottamista tunteaksesi itsesi paremmaksi, kuten tietoisemman omasta negatiivisia, itseään rajoittavia ajatuksia ja uskomuksia ja oppia korvaamaan nämä positiivisemmilla.

Itsetuntoneuvontaistunnot rekisteröityneiden terapeuttien kanssa voivat myös tarjota tekniikoita itsetuntoasi parantamiseksi ja negatiivisen itsekäsityksen voittamiseksi.